lauantai 25. elokuuta 2012

Viimein hän sai nimensä!

Rakas pieni poikamme sai tänään kasteessa nimen <3 Lenni Mikael <3. Ristiäiset olivat aivan ihanat! Jäi niin hyvä mieli, päivä oli täynnä iloa, hymyjä ja onnen kyyneleitä! Minä itkin onnen kyyneleitä enkä edes virsiä pystynyt laulamaan. Lenni sai ihanat kummit pikkuveljestäni, miehen pikkusiskosta ja parhaasta ystävästäni. Lisäksi Lennillä on ihana täti pikkusiskoni joka rakastaa poikaa niiin paljon <3

Kaikki meni ihan nappiin ja päivä oli enemmän kuin onnistunut. Lennin  kastoi meidän perhe pappi joka puhui kauniisti, siskoni lausui runon, pienempi siskoni luki lasten evankeljumin ja mieheni säesti virret kitaralla ;) onnenkyyneleitä oli melkeimpä jokaisen mummin, kummin, siskon ja papan silmissä <3

Kakku oli huikea! Meinasin jo ettei sitä voi syödä kun se oli niin hiano :)


Tässä vielä Lennin kastemekko Vuodelta 1916


Ja kastetyyny







torstai 23. elokuuta 2012

Ärsyttäväääääää!

Tää on avautumisteksti miehestä. Uskomatonta kunka flunssa saa miehen aivan toimintakyvyttömäksi, ei pysty siis vauvaa pitämään sylissä tai vaihtamaan vaippaa. Olen itsekin kipeä mutta en kyllä yhtä flunssainen kun mies mutta silti! Olen hoitanu poikaa vuorokaude ympäri ja sitten kun pyydän vaihtamaan vaippaa kun oon juossu ymäriinsä ristiäisvalmisteluiden perässä-poika mukanani, että mies saa levätä niin ei pysty...

Tänään siten aukaisin sanaisen arkkuni ja riitahan siitä tuli.. Höh, en jaksais nyt tapella. Tylsäää...

Tässä kumminkin nyt runo minkä siskoni lukee ristiäisissä <3 nyt meen päikäreille pojan kanssa, mies lähti lääkäriin.

Lahjan parhaan jos lapselle antaa vois,
vierelle jonkun kulkua turvaamaan tois,
pölyt tytön polvista pyyhkimään pois.
Onnea, iloa, ihmeitä koettaviksi,
hyviä hetkiä kera rakkaiden elettäväksi,
kaiken tään pienelle lahjaksi sois.
Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Olethan suojana pienelle suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.

tiistai 21. elokuuta 2012

Ristiäsvalmisteluja

Ensi lauantaina onmeidän pikkumiehen suuri päivä! Olemme saaneet pidettyä pojan nimen salassa minun vanhempiani lukuunottamatta kun mies vahingossa möläytti nimen laulaessaan poitsulle ;) tasapuolisuuden nimessä kerroimme sitten myös miehen vanhemmille nimen. Muuten nimi tulee muille yllätyksenä!

Hain eilen kastemekon tadiltäni, joka on kulkenut suvussamme jo vuodesta 1916 jolloin isoäitini kastettiin samaisessa mekossa. Ihana saada perinteinen mekko, jolla on tarina, käyttöön. Tosin nauhoja siihen on uusittu matkan varrella joten minäkin halusin uudet nauhat omalle pojalleni tehdä. Marssimpa sitten käsityökauppaan ja ostin nappeja ja nauhaa. Nyt en jostain syystä saa kuvaa ladattua mutta laitan kuvan puvusta ja nauhoista kun se onnaa taas. Kastemaljaksi meille tulee edesmenneen  vaarini lahjaksi saama käsintaottu hopeamalja. Kakun tilasin muruseni.fi kahvilasta ja Se on iiiihana. Kunnon amerikkalainen hömpötyskakku ;) lupaan laittaa siitäkin kuvan tänne ihasteltavaksi. Huomenna käydään äidin kanssa valitsemassa kukat juhlaan ja servetit kans.

Meillä on ollut poitsun ensimmäinen nuha. Oon panikoinut täällä että saakohan pieni henkeä mutta hyvinhän tuo on selvinnyt nuhasta. Nenä- frida ja suolaliuos nenässä ovat auttaneet ja nyt on melkein jo räkä vapaa lapsi, tosi nyt on oma kurkku kipeä ja miehellä samaten.. ;( toivottavasti parannutaan lauantaihin mennessä koko konkkaronkka!

Käytiin viime viikolla neuvolalääkärillä ja pieni oli kasvanu hurjasti. Poitsu oli jo 4700g ja 56,5 cm! Viisikiloinen ipana <3 tänään viikkasin 50cm vaatteet laatikkoon ja otin kaapista jo pieniä 62cm vaatteita käyttöön. Nyt siis pääasiassa käyttää 56 kokosia vaatteita. Kaikki oli pojalla hyvin ja hormoninäpytkin ovat kokonaan nassusta kadonneet. Tuleepahan nättejä ristiäiskuvia ainaskin ;)

Nyt nukkumaan!

Ps. Aloitin eilen lukemaan hietamiehen yösyöttö - kirjaa, on ihan huippu! Lukutoukille suosittelen lämpimästi!




lauantai 11. elokuuta 2012

Ensimmäinen hymy

Voi miten onnelliseksi tulinkaan kun näin ensimmäisen vastavuoroisen hymyn poikani huulilla <3 ihana vauva, hymyili minulle monta kertaa kun heräsi aamulla sängystään ;) nyt on kirjattu ensiaskeleet- vauvakirjaan ekan hymyn päivämäärä 9.8.2012 ;)

Nyt saan hymyjä joka päivä <3 ja isi kans!

torstai 9. elokuuta 2012

Uneja

Tänään on puklattu, kakattu, pissattu ja syöty :) Vauva ilmeisesti kasvaa nyt kovasti koska nukkui melkeimpä koko eilisen päivän ja tämäkin päivä näyttää kuluvan enimmäksen unten mailla. Aamulla poitsu oli puolitoista tuntia hereillä ja katseli iloisena kun mama söi aamupuuroaan. Viime yö oli huono, poika heräsi kahden tunnin välein syömään ja nukkui kovin kevyttä ja levotonta unta. Vauvan sänky on meidän sängyn vieressä ja huomaan herääväni jokaiseen pieneen ähinään ja pihinaan joita poika päästelee.

Yöt ovat tähän mennessä olleet melko hyviä, lukuun ottamatta muutamaa yötä jolloin olen itse ollut rättipoikkupuhki kolmen tunnin yöunien jälkeen. Nyt hereillä olojaksot ajoittuvat päiväsaikaan. Yöunille poika käy siinä 22-23 jolloin mamakin menee koisimaan. Siitä ensimmäinen syöttö on yleensä 3-3,5h eli siinä 02-03 aikoihin, josta poika nukahtaa heti uudelleen. Toinen syöttö siitä n. 3h eli 05-06 josta nukkuu kevyttä unta seitsemään puoli kahdeksaan asti ja sitten valvookin mutaman tunnin aamusta ja takaisin unille siinä 9 aikoihin. Sitten päivällä ottaa muutaman syvän unen pätkän ja muutaman kevyen unen pätkän. Eli aikas hyvin nukkuu meidän beibi <3 Äiti on onnellinen kun yöt menee parhaimmassa tapauksessa kahella syötöllä riippuen siitä milloin äidin laskuissa alkaa aamu :) Yleensä nousen itse joskus 9-10 maissa kun mies on pitänyt aamusta poikaa, jotta saan nukkua pari tuntia. Ihanaa. OOn siis ihan pulassa kunisi menee töihin ensi tiistaina... IIIIIKS :)

Nyt poitsu ilmeisesti tehostaa meikäläisen maidontuotantoa sillä tuntuu olevan rinnalla enemmän kuin aiemmin. Mulla on niin kipee oikea nänni että tähtiä meinaa näkyä kun poika alkaa imeä. Pitääpi kokeilla eri imetysasentoa, jotta imu ei kohdistu samaan kohtaan. Mietin myös, että jos vaikka pumppais toisesta rinnasta ja antaisi sen pullolla jotta ehtisi nänni parantua.. Onko kellään kokemusta..? Meneekö nopsaan ohi? Oon nyt laittanut lasinoh-rasvaa joka pikkasen auttaa.

Ristiäiskutsut tuli viimein postissa! Jippiii!


 Takana kutsussa on runo
" Pieni poika kehdossaan, taivaista hehkua otsallaan. Enkelten kosketus harteillaan, on tullut lahjaksi tähän maailmaan."

Huomenna pistän postiin sitten kutsut :)

Nyt poitsu herää ja mamaa kaivataan!



perjantai 3. elokuuta 2012

Synnytyskertomusta

Pientä lokinpoikasta odotimme saapuvaksi 5.7.2012. Olin jo melko turhautunut olotilaani. Mieli oli samaan aikaa surkea ja onnellinen. Vatsa tuntui hurjan isolta ja liikkuminen ja kaikenoinen tekeminen oli melko hankalaa ja kivuliasta. Kivuliaita supistuksia oli tullut jo muutaman viikon ajan rv 37 lähtien mutta ne lopahtivat aina kahden tunnin jakson jälkeen.

Tiistaina 3.7 oli ihan normi päivä ja normi kömpelö ja epämukava olo. Päivällä päätimme lähteä siskoni luokse kylään illemmalla. Minä istuin sohvalla katsellen töllöä kuuden aikoihinnillalla kun tuntui vähän normaalia kivuliaampi supistus. Siinäpä sitten mietin että no joskos olis, mutta enpä mutään miehelle maininnut. Sitten lähdettiin siskolle ajelemaan ja muistan autossa istuessani ajatelleeni että oliskohan kannattanu jäädä kotiin lepäämään koska tunne oli vahva siitä että pian vauva syntyy. Miehellekin sanoin että luulempa että päädytään vielä änään sairaalaan ja mies vaan sihen tokaisi että niin varmaan, sä oot sanonu noin jo aiemminkin. ;) Noh, siinä siskolla kahviteltiin ja ysin aikaan tuntui piitkä ja todella kipeä supistus ja sitten rupesikin jo jännittämään sekä minua että miestä.. Mies siinä joikin tupla espresson ihan vain varmuuden vuoksi :). Yhentoista aikaan oltiin kotona ja sitten kahdeltatoista alkoi tapahtua. Luin sängyssä kirjaa ja siinä alkoi supistella melko kipeästikin. Rupesin kellottelemaan ja supistuksia tuli 12 minuutin välein. Puolisen tuntia kellottelin sängyllä ja sitten ei enään pystynyt paikallaan olla kun teki niin kipeää. Soittelin klo. 1.30 naikkarille ja kerroin fiiliksiä. Titesivat että voipi olla ettei ole käynnistynyt kun supistukset eivät tule säännöllisesti alle 10 minuutin välein. Sain ohjeeksi panadolia ja suihkun.

Suihkussa kärvistelin 40 minuuttia ja sitten en enää pystynyt olemaan mitenkään päin kun piti jo uikuttaa supistuksen tullessa. Eikä se suihku nyt niin auttanutkaan. Suihkusta tultuani patistin kiehen ylös sängystä ja pakkasin loput tavarat puoliksi pakattuun sairaalakassiin. Mies jännittyneenä pakkasi omansa. Lähdettiin sairaalaa kohti 2.30 ajelemaan. Sairaalassa laittoivat käyrille nutta onneksi sain pysyä liikkeessä kun en oikein paikallaan pystynyt olla. Supparit eivät tulleet tasaisin väliajoin vain vaihtelevasti 2,  4,7,10 minuutin välein - tätä se oli jo siellä suikussa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan kolme senttiä auki ja kalvorakko pullotti. Kirjasi meidät sisään ja päästiin synnytyssaliin. Sain kuuman geelityynyn selkään ja pian pompin pallolla ja hengittelin ilokaasua. Jonkin verran auttoi kaasu ja sai siitä ainakin pöntön sekaisin :)

Kuuden aikaan rupesi olemaan niin kipeä että kätilö ehdotti epiduraalia ja minähän sen otin. Oli kuin taivas oisi auennut kunkivut poistuivat ja pystyin laittamaan silmät kiinni hetkeksi. Katetrin laitto oli lääkärille vissiin hieman haastavaa kun se meni muutaman kerran väärin mutta lopulta sai sen paikoillee. Selkä oli melko kipeä pari päivää sen sorkkimisen jälkeen.. Muidtaakseni kirosin anestesia lääkärille kivun määrää ja ihmettelin tosissaan niitä hulluja luomusynnyttäjiä! Propsit heille, en teksi tuota ikinä ilman kivunlievitystä.

Kätilö teki tutkimuksen siinä kahdeksan aikaan aamulla ja totesi minun olevan 6-7 cm auki ja pukaisi kalvot. Sitten sainuuden annoksen epiduraalia. Olinyllättynyt kuinka kovana kivut palasivat tasan kahden tunnin jälkeen. Höngin taas kaasua ja poljin hulluna jalkaa odotten että uusi annos vaikuttaisi. Taas uniaika ja 10 aikaa olin auki 8 cm. Sain vielä kolmannen annoksen puudutetta. Sitten siinä 11 aikoihin aamulla tunsin ihan kauheata painetta pepussa. Kipu ei ollut enään alavatsalla ja selässä vaanhellisesti peffassa. Kätilö tutki ja totesi kohdun suun olevan täysin auki. Vauva ei olulut vaan kääntynyt oikeaan tarjontaan joten odoteltiin hetki. Siinä seisoskelin miestä vasten. Sitten 11.30 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe. Vauva oli vieläkin hieman väärässä tarjonnassa joten se teetti minulle enemmän hommaa. Tosi olin niinpuutunut etten tuntenu oikestaan mitään muuta kun kovan paineen ja supistuksen valjuna kipuna. Kokeilin ponnistaa kyljellään niinetä mies piti jalasta kiini ja sitten lopulta puoli istuvassa asennossa. Oli tosi haastavaa ponnistaa kun en tuntenu kunnolla suuntaa tai vauvaa. Sitten 20 minuutin ponnostamisen jälkeen kätilä totesi vauvalla olevan hätä jokaisen ponnistuksen jälkeen. Sydänäänet laskivat ja kätilö sanoi että jos en kahdella ponnistuksella saa vauvaasyyntymään niin täytyy auttaa imukupilla. Minä sitten rpesin siinä itkemään kun niin elästyin ja eihän siitä ponnistamisesta tullut sitten mitää. Lääkäri tuli, kateroi ja uudutivälilihan jota tosin ei jouduttu leikaamaan. Laitoi imukupin paikoilleen ja nkäski minua ponnistamaan kaikin voimin mitä minusta lähti. Oksiosiinitippa laitetin täysille kun omat supistukset eivät riittäneet ja kolmella imuvedolla syntyi täydellinen poika!

Tunne oli sanoin kuvaamaton. Minä itkin ja mies itki. Siinä hän vihdoin oli, meidän kauan odotettu esikoisemme. Voi sitä rakkauden tunnetta kun omaa poikaa katseli. Poika sai 9 pistettä ja nostettiin rinnalleni melkein heti. Siinä me olimme, uusi perhe, onnesta ymmyrkäisenä <3 

torstai 2. elokuuta 2012

Uusi Elämä

<3 Viimein hän on täällä <3





Ihana pieni poika syntyi kolmen vuoden yrityksen jälkeen 4.7.2012 klo.11.58 mitoin 3424g ja 50cm, ensimmäisen IVF.n 1. PAS: sista. Tämä blogi on jatkoa lapsettomuudesta ja odotuksen ajasta kertovasta blogistani Missä on minun vauvani..? . Aluksi ajattelin että jatkan vanhaa blogiani uudesta ja ihmeellisestä, niin kauan odotetusta vauva-arjesta mutta vuodatuksen serveri kaatui ja kaikki kuvat hävisivät blogistani viimeisen kolmen vuoden ajalta... Näinpä päätin liittyä bloggeriin ja jättää vuodatuksen taakseni. Blogini kertoo pienen pojan ja melkein kolmekymppisen äidin arjesta Kirkkonummella, saattaapi se ihana uusi isikin esiintyä teksteissä ja ehkäpä kuvissakin.

Seuraavassa poustauksessa sitten synnytyskertomusta ja uuden ihmeellisen arjen aloittelua :)

Tervetuloa mukaan!